Sukutaulu

i. Peltopyy Ch, ERJ-III, KTK-III, YLA2 sh, tummanpunarautias, 154 cm, VH-58669	ii. Veli Vikuri EVM, sh	iii. Nisve EVM, sh
		iie. Oivariina EVM, sh
	ie. Vaimean Tytär EVM, sh	iei. Yllerö EVM, sh
		iee. Vaimea EVM, sh
e. Aino-Kaisa KRJ-II, YLA2 sh, vaaleanpunarautias, 146 cm, VH-20386	ei. Pehtoori EVM, sh	eii. Artteri EVM, sh
		eie. Irkku-Liina EVM, sh
	ee. Kaisa EVM, sh	eei. Ykä-Linjuri EVM, sh
		eee. Ellan Toive EVM, sh

Sukuselvitys

Varjon isä Peltopyy on yksi Vihkalan rakastetuimmista ja suosituimmista oreista. Nuori ori herätti huomiota jo nuorena uskomattomalla menestyksellään sekä koulu-, että esteratsastuksessa. Ori on valoittanut myös rakenteellaan. Pyyn luonne paistaa orimaisuuttaan, itseppäisyyttään ja ilkikurisuuttaan. Kuitenkin ori on ottanut ihmisen johtajakseen ja on näin ollen mitä mainioin kilpahevonen ripauksella pippuria maustettuna. Pyyn isä, Veli Vikuri on 146 cm korkea suomenhevos-ori. Väriltään ori on rautias. Veli Vikuri, tutummin Vikuri on menestynyt todella hyvin niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Ori on niittänyt suurimman osan menestyksestään kansallisen tason estekilpailuista. Vikurilla ei ole Pyyn lisäksi muita jälkeläisiä.

Pyyn emä, Vaimean Tytär on punarautias, 156 cm korkea suomenhevos-tamma. Se ei ole menestynyt yhtä paljon, kuin Vikuri, mutta myös tältä neidiltä löytyy hyvä määrä sijoituksia, kouluratsastuksesta. Se on kilpaillut enimmäkseen aluetasolla, mutta tammalla on hyviä tuloksia myös kansalliselta tasolta. Tammalla on myös muita jälkeläisiä. Vikurin isä, Pyyn isoisä, Nisve on ruunikko, 153 cm korkea suomenhevos-ori. Myös tältä orilta löytyy todella hyviä sijoituksia kansalliselta tasolta. Ori oli myös todella suosittu jalostuskäytössä. Se jätti Vikurin lisäksi peräti 100 jälkeläistä. Ori saavutti myös MVA arvonimen, sekä sai erikoismaininnan: suositellaan jalostukseen. Ori kuoli vuoden 2005 maaliskuussa.

Vikurin emä on nimeltään Oivariina. Tamma ei jälkeläisensä tavoin niittänyt kovin paljoa menestystä. Ei koulu, eikä esteradoilta. Oivariina pyörikin oikeastaan vain aluetason kilpailuissa, niissäkin vain muutaman kerran. Tamma siis kilpaili suurimmaksi osaksi seuratason kilpailuissa. Vikurin lisäksi tamma jätti jälkeensä vain 3 jälkeläistä. Pyyn toinen isoisä, Yllerö on melko tuntemattomaksi jäänyt hevonen. Ori ei kilpaillut kertaakaan edes aluetason kilpailuissa. Kyseessä on siis näyttelyitä kiertänyt ja niissä hyvin pärjännyt. Yllerö ei kerennyt saavuttaa muotovalion arvonimeä, sillä se jouduttiin lopettamaan vakavan jalkavamman takia muutama vuosi sitten.

Vaimea, Pyyn emänemä on tummanruunikko, vain 147 cm korkea suomenhevonen. Tamma kilpaili todella menestyksekkäästi aluetason kouluratsastuskilpailuissa. Sitä ei nähty montaa kertaa kansallisissa koulukilpailuissa. Aluetasolta kerätyt tulokset olivat suunnilleen kaikki sinivalkoiseen ruusukkeeseen oikeuttavia. Kansallisen tason kilpailuista tamma ei kerennyt napsia yhtään sijoitusta. Orin emä, Aino-Kaisa on aina ollut Ceryn henkilökohtainen ihailun kohde. KRJ-II ja YLA2 palkittu tamma on vailla vertaa, onhan se luonteensakkin puolesta täysi kymppi. Aino on vaativan tason kouluratsu ja onkin parhaillaan kouluratsastuksessa, mikä varmaankin heijastuu kouluratsastuksessa pärjänneestä suvusta.

Tamman isä, Pehtoori, on vaaleanpunarautiasta linjaa suvussaan ylläpitävä suomenpienhevosorii. Herra on kouluratsastuspainotteinen ja on kerännyt painotuslajissaan mukavasti sijoituksia ja pari voittoakin. Pehtoori kilpailee koulua tasolla vaikea A, joten kisakentillä ei pitäisi olla leikin aihetta, jos haluaa päästä menestyneesti loppuun saakka. On astunut elämänsä aikana seitsemän tammaa ja ruunauksen, joka tapahtui vuoden 2007 lopulla, jälkeen ei ole enää kisakenttiä niin ahkerasti kierrellyt. Säkää löytyy 147 cm. Neidin isänisä, Artteri, oli rautias suomenpienhevosorii. Artterin painotuslaji oli kouluratsastus ja hän kilpaili siinä tasolla vaikea B. Omasi myös mahtavan ponnistusvoiman, jota tuskin kauheasti ehdittiin edes käyttää hyväksi, kuitenikin muutamissa estekisoissa vanhemmalla iällä ehdittiin käydä. Artteri on säkäkorkeudeltaan 146 senttimetriä. Jälkeläisiä erilaisten suomenhevostammojen kanssa on kymmenen kappaletta. Ori omaa mahtavan ponnistusvoiman, vaikka painotuslaji ei sitä oikein anna ilmi.

Ainon isänemä, Irkku-Liina, oli vaaleanpunarautias suomenpienhevostamma, joka on menestynyt kivasti niin koulu- kuin esteratsastuksen parissa. Irkku-Liina on varsonut vain kolme kertaa, koska kasvattaja ei halunnut tämän suvun yleistyvän. Hän sijoittui monesti kummassakin lajissa ja pariin kertaan myös kenttäratsastuksen puolella. Säkäkorkeudeltaan neiti on huimat 148 senttimetriä. Kouluratsastusta tasolla helppo A kilpaileva, esteratsastuksessa 80 senttimetriä korkeita esteitä ylittävä tamma on kuollut vanhuuteen vuoden 2007 alkupuolella. Aino-Kaisan emä, Aino, on väritykseltään hieman poikkeava muista suvun hevosista. Hän nimittäin on voikko. Ainosta huomasi selvästi tämän olevan kouluratsastuspainotteinen hänen lukuisista voitoistaan ja sijoituksistaan. Kovalla tasollakin tamma kilpaili, nimittäin vaikea A. Tamma oli kierrellyt monia valmennuksia ja ennen eläkkeelle jäämistään saavutti tämän tason. Viiden varsan emä jyräsi esteen kuin esteen kokeillessaan pariin otteeseen estekonin elämää. Vaikka säkää löytyykin vain 143 senttiä oli tammalla sisua vaikka muille jakaa!

Ainon emänisä, Ykä-Linjuri, oli hänkin rautias suomenpienhevosorii. Ori kilpaili koulua tasolla vaikea B ja ylitti helposti vielä 70 senttimetriä korkeat esteet. Säältään herra oli 145 senttimetriä. Orin pahe oli herkut, joita tämän omistaja antoi tälle harvasen päivä ja siksi vanhetessaan orista tuli päivä päivältä pyöreämpi ja huonokuntoisempi. Kisaamisen ori lopetti hieman aikaisemmin kuin tavallisesti ja jäi siinä samassa varhaiseläkkeelle viettämään leppoisia päiviä omistajan hellissä käsissä. Tamman emänemä, Ellan Toive, oli vaaleanpunarautias, sekä korkeat sukat omaava suomenpienhevostamma, jolla oli säkää mukavat 146 senttiä. Ellan Toive varsoi elämänsä aikana 8 varsaa, joista kaksi oli Ykä-Linjurin kanssa saatuja. Tamma oli yleispainotteinen, mutta kilpaili silti eniten kouluratsastusta ja sitäkin tasolla helppo A. Ellan Toive hyppi 80 senttimetrin korkuisia esteitä niin rata- kuin maastopuolellakin. Tamma kokeili pariin kertaan myös miten pärjäisi ravurina, mutta ei häntä kyllä kovin nopeaksi voisi kehua.

Ulkoasun © Daniela P 2011, kopiointi ehdottomasti kielletty!
Ulkoasussa käytettyjen kuvien © Mainitsematon kuvaaja & KK, kiitos!